Löysin (taas kerran) ranskalaisesta ristipistolehdestä tämän ihastuttavan työn ohjeen. En muista, montako pistoa tähän tuli, mutta yli 60 000 niitä siinä takuulla on. Työ on tehty valkoiselle aidakankaalle kaksisäikeisellä muliinilangalla. Olen nimennyt työn ”Pikkusyntejä sakastissa” – koska sitähän nuo pienet kuoripojat ilmiselvästi harrastavat. Työ on värikäs, eikä tämä kuva anna oikein oikeutta sille. Mutta siihen …
Lue kokonaanOlen aina rakastanut kenkiä. Kauniita, korkeakorkoisia, tyylikkäitä kenkiä. Myös lapsena, vaikka seuraavasta tapahtumasta ei kyllä ole mitään mielikuvaa. Olin jotain 5-vuotias, asuimme Lieksan syrjäkylällä. Isä oli ollut Kyproksella hankkimassa talonrakennusrahaa, piirustukset ja kaikki olivat valmiina – sen kuin vaan uutta kotia rakentamaan. Asuimme tontilla olevassa vanhassa hirsitalossa parempia päiviä odottelemassa. Isä sairastui kuitenkin Kyproksella ollessaan …
Lue kokonaan
Martti-ukkini aina sanoi, että Luoja, jos teet minusta hullun, niin elä tee työhullua. En tiedä, mitkä kaikki hullutukset minulla on, mutta kissahullu olen henkeen ja vereen. Olosuhteiden (lue mies) pakosta minulla ei ole omaa kissaa, siis elävää, mutta muunlaisia kylläkin. Kaksi kisua olen itse tehnyt, ranskalaisesta lehdestä näidenkin mallit ovat peräisin. Pistot ovat pieniä puolipistoja …
Lue kokonaanJoskus kirppiksiä kierrellessä minut valtaa pelastakaa vanhat käsityöt -fiilis. Tämä työ oli nurkassa muiden romujen takana, ja sieltä minä sen pelastin. Kehyksetkin tällä työllä oli, mutta ne piti irroittaa, kun ei saatu isoa taulua autoon mahtumaan. Kirppiksen setä lainasi työkaluja, ja siinä ulkona tihkusateessa ukkokulta irroitti kehykset. Niitä ei ole vieläkään takaisin laitettu, koska ne …
Lue kokonaanElämäni on sujunut kehdosta näihin päiviin hanurimusiikin tahdissa. Sotasokea ukkini Martti, josta äitini on kirjoittanut kolme kirjaa (Makkee-Sortin Sakki, Näkevän töissä ja Maksimo – kust. Mediapinta) soitti haitaria muina töinään, minäkin vähän soittelin kimpassa omalla haitarillani. Ukki kuoli, kun olin viidentoista, mutta tanssimusiikin kipinä ei sammunutkaan, vaan luuhasin tanssilavoilla aina kun vain pääsin. Sieltä löysin nykyisen …
Lue kokonaanKun olin 7-vuotias, sain päähäni, että haluan yhtä ison nallen kuin itse olen. Se ei ollut helppo tehtävä siihen aikaan Lieksan kokoisessa pikkukauppalassa. Kuten saattoi arvata, nallea ei löytynyt. Ei muuta kuin Joensuuhun, siellä oli suuremmat valikoimat ja nallejakin enemmän. Ilokseni Sokoksesta löytyi tämä harmaa nalleherra – joka on sitä vanhaa kunnon tekoa. Sisällä meriheinää, …
Lue kokonaanOlen tehnyt kymmeniä ja taas kymmeniä pareja sukkia – mutta kaikki ihan tuikitavallisia, ilman mitään glamouria. Olin aina tehnyt sukat illassa parissa, 7 veljeksestä tai Nallesta. Syksyllä suosikkibloggaajani Hellapoliisi etsi facebookissa henkilöä, joka tekisi hänelle pitkät, yli polven ulottuvat sukat. Niinpä muutaman sähköpostin jälkeen meillä oli jo mallikin selvillä – värit olivat alusta asti fuksia …
Lue kokonaanJuuri kun jouluähkystä on melkein selvitty, alkaa uusi mässäily. Tällä kertaa päätimme tehdä vaan jotain pientä – kaikenlaista suolaista ja makeaa naposteltavaa – leipää unohtamatta. Leipäkaupassa tuli tenkkapoo, oli monenlaista kokojyväleipää, patonkia, pähkinä- tai hiivaleipää – eikä oikein mikään sytyttänyt. Kunnes huomasin ylimmällä hyllyllä kaksi kaunista, aivan kuin pesuvadissa paistettua leipää. Toinen niistä oli kohta …
Lue kokonaanOlen kerännyt jo vuosia kirppiksiltä uskonnollisaiheisia tauluja. Kirkot (varsinkin sipulikattoiset), enkelit, pyhimykset ja muut henkiolennot ovat maalauksellisia ja kauniita – ja täällä sellaisia tauluja on joka kirppiksellä valita asti. Kuva on otettu kesämökin ”enkelinurkasta” muutama vuosi sitten, ja lienee tarpeetonta mainita, että kokoelma on kasvanut huimasti. Nurkkalaudassa (ks. kuva, toinen ylhäältä) oleva pieni käsinmaalattu Smolenskin …
Lue kokonaanAina kun on vapaata ja jossain lähellä sopiva brocante tai kirppis, sinne on mentävä. Lähiseutujen pikkukylät ja -kaupungit ovat tulleet tutuiksi vuosien mittaan. Yksi suosikkikirppiksistäni on Arlon (Belgia), joka kuukauden ensimmäinen sunnuntai – paitsi talviaikaan – siellä palellaan jo ennen aamukahdeksaa. Ränsistyneen kaupungin kadut ovat täynnä vaikka minkälaisen krääsän myyjää – sota-ajan tamineista nykymuotiin. Eräs …
Lue kokonaanOlin tehnyt itselleni muutaman pitkän villatakin, mutta ne olivat liian paksuja sisäkäyttöön – ja talvella liian kylmiä ulkokäyttöön, koska neuleesta tuulee aina läpi. Toimistossa minua aina palelee, neule on lämmin ja kevyt niihin hommiin. Suomessa käydessäni ostin taas kassitolkulla lankaa ja ei kun tuumasta toimeen. Ja taas kerran ohje oli eri langalle kuin mitä minulla …
Lue kokonaanVanha ompelukoneeni, vuonna 1980 ostettu Riccar heräsi yllättäen henkiin vietettyään melkein 20 vuotta varaston nurkassa. Mikään ei ole niin riemastuttavaa kuin vanhan harrastuksen uusi kipinä! Tuli tässä joulunpyhinä tehtyä muutama kauluspaita, sekä miehelle että itselle. Kankaista vain on pulaa, varsinkin kauppojen kiinnioloaikana. No, yksi raidallinen netistä tilattu kangas on vielä jäljellä, mutta mistä siihen kaulukseen …
Lue kokonaanRistipistot – neuleiden jälkeen suurin intohimoni! Niitä tehdessä hurahtaa kymmenenkin tuntia sohvannurkassa tv:stä kotimaista hömppää katsellen (Metsolat, 41 osaa meni tuosta vaan). Siksi laitan taustalle aina kotimaista, koska voi mennä puolikin tuntia kiperää paikkaa tehdessä, etten vilkaisekaan ruutua. Tein monta työtä, kehystettäviä kuvia kasaantui isoja määriä, eikä mies lupauksistaan huolimatta niitä saanut kehystettyä. Tämän työn …
Lue kokonaanKuopus halusi itselleen tänäkin jouluna neuleen, tällä kertaa kirjoneuleen. Lupasin höylisti, kuten aina pyytäjälle ja neuleen tarpeessa olevalle, ja aloitin hommat hyvissä ajoin. Joka väliin tuli kaikkea muuta – ja vielä takapakkia oikein kunnolla. Lanka oli ohuempaa kuin mallissa, ja vaikka kuinka tein pari kokoa isomman, lopputulos oli auttamattomasti liian pieni. Ei kun purkamaan, ja …
Lue kokonaan