Aattoaamun ahkerointia
Kuopus halusi itselleen tänäkin jouluna neuleen, tällä kertaa kirjoneuleen. Lupasin höylisti, kuten aina pyytäjälle ja neuleen tarpeessa olevalle, ja aloitin hommat hyvissä ajoin. Joka väliin tuli kaikkea muuta – ja vielä takapakkia oikein kunnolla. Lanka oli ohuempaa kuin mallissa, ja vaikka kuinka tein pari kokoa isomman, lopputulos oli auttamattomasti liian pieni. Ei kun purkamaan, ja kahteen kertaan. Mutta niin vain kävi onnellisesti, että aattoaamuna kellon soitua aikaisin, silmät sikkurassa kursin kappaleet yhteen, tein kauluksen ja ompelin napit. Viime hetkellä ehdin kääriä koko komeuden pakettiin ennen kuin kuopus heräsi. Ikinä ei ole mennyt mikään aikataulu näin tiukille! Ja eikö joulusiivous kuulukin tehdä vasta jouluna? Ja jouluruuat karjalanpiirakanpaistamisineen myös? Yhtä kaikki, pöytä oli koreana kello kuusi, aivan kuin muinakin jouluina. Tänä vuonna ruoka maistui tavallista paremmalta – ja joululahja sai arvoisensa vastaanoton! Nyt Tapaninpäiväajelun sijasta uusi neule on jo kainalossa asti menossa. Eläköön pyjamapäivä ja neulepuikot!
