Aina kun on vapaata ja jossain lähellä sopiva brocante tai kirppis, sinne on mentävä. Lähiseutujen pikkukylät ja -kaupungit ovat tulleet tutuiksi vuosien mittaan. Yksi suosikkikirppiksistäni on Arlon (Belgia), joka kuukauden ensimmäinen sunnuntai – paitsi talviaikaan – siellä palellaan jo ennen aamukahdeksaa. Ränsistyneen kaupungin kadut ovat täynnä vaikka minkälaisen krääsän myyjää – sota-ajan tamineista nykymuotiin. Eräs ystäväni osti kerran ensimmäisestä maailmansodasta peräisin olevat paarit – aikoi tehdä niistä kesämökilleen auringonottoa varten makuualustan tai jotain vastaavaa.
Kirppareilla pitää olla varovainen – muuten käy niin kuin minulle viime toukokuussa: pitkin katuja kulkiessani ostelin sitä ja tätä ja pyysin myyjää pitämään tavaraa muutaman tunnin jemmassa, noutaisin sen sitten kotiin lähtiessä. Ystäväni teki samoin. Lopulta jouduimme kiertämään koko alueen kolmeen kertaan ja raahaamaan kylki vääränä tavaraa autoon – hyvä että ovet mahtuivat kiinni. Onneksi nyt talvella kirppareita on vähän vähemmän, ehdin järjestellä löydöt kolmeen kastiin – kotiin, kesämökille, myyntiin. Kesällä kerran pari olen myymässä Joensuun Torikirppiksellä, tosin sinne raaskin viedä niitä tavaroita, jotka ovat olleet mökillä jo vuosia.
Kuvassa on kiva löytö vuosien takaa luxemburgilaiselta kirpputorilta. Kynttilänjalka on aito Murano (leima), se on kuin tehty tuikuille.
kirppis, kirpputori, kynttilänjalka, murano