Nalle
Kun olin 7-vuotias, sain päähäni, että haluan yhtä ison nallen kuin itse olen. Se ei ollut helppo tehtävä siihen aikaan Lieksan kokoisessa pikkukauppalassa. Kuten saattoi arvata, nallea ei löytynyt. Ei muuta kuin Joensuuhun, siellä oli suuremmat valikoimat ja nallejakin enemmän. Ilokseni Sokoksesta löytyi tämä harmaa nalleherra – joka on sitä vanhaa kunnon tekoa. Sisällä meriheinää, ja kun nallea kääntelee, se ääntelee. Vähän niin kuin karhu – mörr mörr mörrr. Lapsena inhosin nukkeja (ja inhoan niitä vieläkin, paitsi Barbeja). Jotenkin minusta kaikki nuket näyttävät kuolleilta lapsilta enkä halua koskea niihin.
Kerran ostimme mieheni kanssa antiikkikirppikseltä tosi vanhan nuken ja romanttiset vaunut. Mies lähti matkoille, ja nukke jäi pötköttämään olohuoneen lattialle parvekkeen oven eteen. Siinä se makasi pari viikkoa, kunnes mies tuli kotiin ja laittoi nuken vaunuineen autotalliin. Seuraavana kesänä ne myytiin Helsinkiin eräälle rouvalle, joka katseli Itäkeskuksen kirppiksellä haikeana kalliita nukenvaunuja ja jolle mies vinkkasi, että auton perässä olisi vaunut nukkeineen jos kiinnostaa. Kaupat tuli ja pääsin eroon nukesta. No niin, taas lähti juttu sivuraiteille. Nalleista taas olen aina tykännyt, mutta niitä minulla ei ole kuin kaksi, tämä nalleherra ja pikkunalle, jonka sain kummitädiltä 8-vuotislahjaksi. Keltainen, ensimmäinen nalleni, hajosi rajussa käsittelyssäni. Kun ei jättitrampoliineja ollut joka mökin pihassa 60-luvulla, oli vielä parempaa – melkein joka taloudessa oli heteka! Ja siinä saattoi pomppia kesät talvet niin kuin minä ja keltainen nalleni. Isäni osti minulle keltaiset nukenvaunut ja Päivi-nuken. Päivi ei ollut leikeissäni juuri koskaan, mutta vaunuilla huristelin nalle kyydissä luvatta kilometrin päähän kaupalle tai leikin hengenvaarallista tukkirekkaleikkiä, kunnes naapurinsetä kuuli riemunkiljahdukseni ja keskeytti leikin. Kotona sain piiskaa siitä hyvästä. Leikki meni näin: menin sorapintaisen maantien yli pientareelle vaunuineni, kyttäsin mutkan takaa tulevaa tukkirekkaa ja hurautin edestä tien yli. Sitten huusin niin kovaa kuin jaksoin, että kerkisin!
Onneksi 7-vuotiaana osasin käsitellä tätä nallea vähän paremmin – se on vieläkin täysin ehjä ja äänimekanismi toimii. Nalle matkusti auton etupenkillä parikymmentä vuotta sitten tänne Keski-Eurooppaan ja nyt hän istuu makuuhuoneessa, tällä hetkellä vaatekaapin päällä. Nalle viettää tammikuun 31. päivä 44-vuotissynttäreitään, eli kohta hänkin tulee miehen ikään.
