Juuri kun jouluähkystä on melkein selvitty, alkaa uusi mässäily. Tällä kertaa päätimme tehdä vaan jotain pientä – kaikenlaista suolaista ja makeaa naposteltavaa – leipää unohtamatta. Leipäkaupassa tuli tenkkapoo, oli monenlaista kokojyväleipää, patonkia, pähkinä- tai hiivaleipää – eikä oikein mikään sytyttänyt. Kunnes huomasin ylimmällä hyllyllä kaksi kaunista, aivan kuin pesuvadissa paistettua leipää. Toinen niistä oli kohta kassissani, jota tyytyväisenä heilutellen kävelin autolle. Kotona ensimmäiseksi sitä piti maistaa pieni pala – eikä se hullummalta maistunutkaan, sisältäkin se oli täyttä tavaraa eikä mitään hötöä. Myyjä muuten väitti, että leipä painaa kilon. Kotona punnitsin leivän, kun en uskonut taaskaan kaupantätiä – ja huomasin tulleeni huijatuksi. Vaaka näytti 1,2 kg.
Nyt kun pieni leipäpulma on ratkaistu, on aika hengähtää muutama tovi neuleen parissa. Sitten herkut pöytään, samppispullo auki ja tulkoon uusi vuosi!
Ja hyvää oli. Ja sitä riitti ja riitti.
Enpä ole äskettäin noin kaunista leipää nähnyt! Ihana kuva muutenkin. 🙂